Ohjelmointi

Ohjelmointi fysioterapiassa on saattanut joskus ollut vain kasa liikkeitä, vai voidaanko tällöin puhua vain ohjeiden annosta ohjelmoinnin ollessa vain vieras käsite ja kaukainen ajatus. No kuitenkin kun voimaharjoittelu löi faskian tavoin itsensä läpi, alettiin terapeuttista harjoittelua kutsumaan trendikkäästi voimaharjoitteluksi, jonka varjolla annettiin taas useampi sivu liikkeitä. Sitten vain mentiin salille tekemään prässit, hackit, reiden ojennukset, minikyykyt, maastavedot, polven ojennukset kuminauhaa vasten ja reiden koukistukset. Luonnollisesti nämä kaikki liikkeet tehdään 3x vko ja 3x10. Tai jos oikein aallonharjalla oltiin, jätettiin muutama toisto varastoon, ettei kerry liikaa palautumisvelkaa.

Kuntoutuksessakin ohjelmointi voi noudattaa kehittävän harjoittelun perusperiaatteita, mutta vamman myötä voimme joutua muokkaamaan harjoittelun perusmuuttujia, kuten liikevalintoja, intensiteettiä, volyymia, frekvenssiä, jotta löydämme sopivan lähtöpisteen harjoittelulle. Esimerkiksi liikevalintoja voi joutua kierrättämään kauemman kautta lähemmäs kohti haluttua tavoitetta.

Harvoin kuitenkaan kuntoutus etenee lineaarisesti, hyvästä suunnitelmasta huolimatta, ja vastaan voi tulla tilanteita jolloin ohjelmaa voi joutua muokkaamaan, ilman että harjoitteluun tulisi merkittäviä taukoja. Jotta harjoittelu olisi myös kuntoutuksessa kehittävää, olisi harjoittelun oltava kuntoutuksessa säännöllistä, että adaptaatiota kerkeäisi tapahtumaan. Tässä tilanteessa ei ole oikeita tai vääriä harjoituksia, vaan harjoituksia, joiden tulisi kohdistua haluttuun alueeseen yksilölle sopivalla tavalla.