“Se ei ole mieskään, joka ei taudissa kymmentä vuotta kestä.” Tämä sananlasku sopii monelle saliharrastajallekin tuttuun vaivaan, joka pahimmillaan voi ajan myötä johtaa tiettyjen liikkeiden välttelyyn. “Ei se kipiä, vaan se häpiä.” Meidät on opetettu sietämään kipua, tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä sitten kun kipua on liikaa ja on aika hakea apua?
“Se ei ole mieskään, joka ei taudissa kymmentä vuotta kestä.” Tämä sananlasku sopii monelle saliharrastajallekin tuttuun vaivaan, joka pahimmillaan voi ajan myötä johtaa tiettyjen liikkeiden välttelyyn. “Ei se kipiä, vaan se häpiä.” Meidät on opetettu sietämään kipua, tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä sitten kun kipua on liikaa ja on aika hakea apua?
Yleensä asiakkaiden tavoite onkin ensisijaisesti saada kipu pois haittaamasta harrastusta. Yleinen lähestymistapa on välttää kipua aiheuttavaa toimintaa. Penkatessa sattuu olkapäähän, annetaan liikkeen olla. Ja vaikka tämä lähestymistapa auttaa, se ei kuitenkaan auta kuntouttamaan ja kestämään haluttua toimintaa.
Ajan myötä tämä välttämismalli johtaa siihen, että muututaan koko ajan vähemmän aktiivisiksi, vähemmän kykeneviksi ja lopulta selityksiin, kuten "Kyllä minä silloin ennen, mutta…".
Mutta mitkä tekijät sitten yleensä johtavat turhiin vammoihin kuntosalilla?
Karkeasti seuraavat kolme tekijää voidaan nostaa esille.
1. Liian kova kuormitus ja intensiteetti.
2. Kuormituksen nopea kasvu
3. Liika monotonisuus.
Nämä kun huomioidaan, ollaan jo voiton puolella. Mutta mitä sitten kun harjoitellaan kivun kanssa. Varsinkin jos sinulla on kipua harjoittelun aikana ja pyrit välttämään kipua, niin kuinka sitten voi harjoitella vähentääkseen kipua? Tilanteeseen ja mieltymyksiin sopiviksi voidaan muokata tai mukauttaa liikevalintoja, toistoalueita, intensiteettiä, volyymia tai harjoittelun frekvenssiä. Näiden avulla yleensä löydetään sopiva aloitustaso kuntoutumiselle.
Jos epäilet ja pelkäät harjoittelusta johtuvan kivun haittaavan parantumista ja olet epävarma harjoittelun hyödyistä, riittää kun muistat kaksi yksinkertaista sääntöä:
1. Kunhan kipu on harjoituksen aikana ja sen jälkeen siedettävää. Kivun pitää laantua tietyn ajan kuluessa, yleensä 24–48 tuntia, tai jopa seuraavaksi aamuksi samalle tasolle kuin ennen harjoituksen aloitusta, tai jopa alemmaksi. Tällöin kuormitus on ollut sopivalla tasolla
2. Kipu voi joskus nostaa reippaammin päätään ja onkin tärkeää katsoa kuntoutumisen etenemistä pidemmältä ajanjaksolta ja se että oire paranee viikkojen kuluessa. Kuntoutuminen harvoin etenee lineaarisesti.
Ja lopuksi Francis Baconin siteerattu lausuma ”tieto on valtaa” toimii myös kuntoutukseen.
