Miksi selkäkipuiset välttävät kumartamista

Erästä kantoa vääntäessään hän tunsi selässään vihlovaa kipua, ja vaikka se hetken kuluttua asettui, se tuntui hiljaisempana heti jos vähänkin liikautti selkäänsä väärään asentoon. Sen päivän jälkeen Jussi ei milloinkaan oikaissut selkäänsä suoraan. Se ei saanut kuitenkaan estää työntekoa. Eikä se työssä niin tuntunutkaan, mutta öisin se muistutteli itsestään. Näin kävi Jussille Täällä Pohjantähden alla -teoksessa.

Yksi yleisimmistä selkäkipuun liittyvistä harhaluuloista on ajatus siitä, että selkä on rakenteellisesti heikko ja että kumartuminen tai pyöristyminen on sille vaarallista. Tällöin liike alkaa kaventua, ja selkä ei enää liiku normaalisti, vaan sitä varotaan. Kyse ei ole paremmasta tekniikasta, vaan usein pelkoon perustuvasta suojakäyttäytymisestä. Selkäkipuun liittyvä liikkumisen pelko voi johtaa välttelevään liikkumiseen, jatkuvaan keskivartalon ylijännitykseen ja liikkeen jäykistymiseen. 

Jos Jussi olisi hakeutunut ammattilaisen vastaanotolle, hän olisi voinut saada ohjeen pitää selkä mahdollisimman suorana nostotilanteissa. Vaikka ohje on yleinen, tutkimusnäyttö ei tue ajatusta, että selän suorana pitäminen ehkäisisi selkäkipuja. Tällainen viestintä voi vahvistaa käsitystä selän haavoittuvuudesta. Sama liikestrategia siirtyy helposti arkeen, myös tilanteisiin, joissa kuormitus on minimaalinen, kuten sukkien nostamiseen lattialta. Näin syntyy noidankehä. Kipu johtaa pelkoon, pelko johtaa jäykistymiseen, ja jäykistyminen ylläpitää kipua.

Yhteenvetona voidaan todeta, että selän vähäisempi pyöristyminen selkäkipupotilailla on usein opittu tai pelkoon perustuva suojamekanismi, eikä välttämättä merkki "paremmasta" tai "turvallisemmasta" nostotekniikasta.

Koska pelko rajoittaa liikettä, kuntoutuksen tavoite ei ole täydellinen tekniikka, vaan luottamuksen palauttaminen. Jussi tuskin innostuisi liian helpoista tai varovaisista harjoitteista, joten kuntoutusta voitaisiin rakentaa hänelle mielekkäällä tavalla, kuten atlaskivien nostolla. 1800-luvun lopulla se oli käytännössä fysioterapian keltaista kuminauhaa, saatavilla jokaisessa pihapiirissä ilman lähetettä.

Vaikka atlaskiven nosto näyttää hurjalta, siinä kuorma pysyy lähellä kehoa ja selkä asettuu fleksioon kiven ympärille. Painopiste pysyy hyvin lähellä alaselkää, mikä voi tehdä liikkeestä hermostolle yllättävän turvallisen tuntuisen. Kun nostaja oppii luottamaan selän vahvuuteen, tarve jatkuvalle suojajännitykselle vähenee.

Kuntoutuksessa onkin tärkeää harjoitella hallittua selän liikettä myös fleksiossa, rakentaa kuormaa asteittain ja purkaa tarpeetonta suojajännitystä. Samalla vahvistetaan kokemusta siitä, että selkä kestää ja palautuu. Selkä ei ole lasia, se on kuormitukseen sopeutuva rakenne. Ehkä Jussin suurin ongelma ei ollut kanto, vaan ajatus siitä, ettei selkä kestä.