Jännevaivat

Erilaisiin jännevaivoihin on tarjolla runsaasti ohjeita ja lähestymistapoja. Tyypillisesti kuntoutukseen liitetään venyttelyä, erilaisia aktivointiharjoitteita sekä suuria määriä toistoja. Joskus mukaan liitetään jopa psykologisia selitysmalleja. Näillä kaikilla voi olla oma paikkansa, mutta harjoittelussa olennaista on tietää, mikä oikeasti vie kehitystä eteenpäin

Harjoittelun kehittävä vaikutus jännevammojen kuntoutuksessa perustuu riittävän mekaanisen kuormituksen saavuttamiseen, eli tietyn kynnyksen ylittämiseen. Tämän kynnyksen alapuolella tehty työ ei tuota merkittävää adaptaatiota, mutta toisaalta sen ylittäminen ei myöskään tarkoita, että kaikki lisätty työ olisi automaattisesti hyödyllistä. Kun kehittävän kynnyksen ylittänyt harjoitusvolyymi kasvaa liialliseksi, saavutetaan piste, jossa lisätyö ei enää lisää harjoitusvaikutusta, vaan kuormittaa elimistön palautumiskapasiteettia. 

Liiallinen volyymi lisää kokonaisväsymystä, heikentää palautumista sekä seuraavien harjoitusten laatua ja kasvattaa myös ylirasitus- ja rasitusvammariskiä. Tämän vuoksi harjoittelussa ja kuntoutuksessa volyymin kasvattaminen ei ole keskeistä pelkkä volyymin kasvattaminen, vaan sen varmistaminen, että mahdollisimman suuri osa tehdystä työstä on aidosti kehittävää. 

Kokonaisvolyymi voidaankin jakaa useammalle kerralle, jolloin voidaan säilyttää sarjojen laatu, parantaa lihasten ja hermoston palautumista sekä usein lisätä kokonaisvolyymia ilman negatiivista vaikutusta suorituskykyyn. Tämä lähestymistapa tukee tehokkaampaa adaptaatiota, sillä jokainen harjoituskerta sisältää suuremman osuuden kehittävää työtä. Kun taas liiallinen treenimäärä samassa harjoituksessa heikentää suoritustekniikkaa väsymyksen myötä, lisää kuormitusta tarpeettomasti ja vähentää loppusarjojen kehittävää vaikutusta.

Palautumisella on keskeinen rooli erityisesti jännekudoksen näkökulmasta. Jänteiden rakenteellinen vahvistuminen on hidasta ja vaatii riittävästi aikaa. Raskaan kuormituksen jälkeen kollageenisynteesi voi kestää noin 36–72 tuntia, minkä vuoksi kuormituskertojen väliin on jätettävä riittävästi palautumisaikaa, jotta kudos ehtii sopeutua ja vahvistua. Vaikka matalatehoinen harjoittelu voi parantaa oireita ja toiminnallista kapasiteettia erityisesti kuntoutuksen alkuvaiheessa, se ei yleensä riitä merkittävien rakenteellisten muutosten aikaansaamiseen. Jännekudos reagoi ennen kaikkea riittävän suureen mekaaniseen ärsykkeeseen, joka saavutetaan tyypillisesti korkeammalla intensiteetillä. Jos harjoittelu ei tuota tätä kehittävää ärsykettä, suuri määrä työtä ei tee siitä hyödyllisempää.